Viikonloppu oli paras pitkään aikaan. Siihen liittyi kalsarikännit sekä hyviä ystäviä. Nyt haluaisin sanoa, että seuraa järjetön postaus elämän irrationaalisuudesta suhteutettuna minuun, mutten taida osata kirjoittaa sellaista, vaikka aihetta ehkä olisikin.

Tänään olen lähinnä pohdiskellut, miksi on ollut niin järjetön sunnuntaikooma. Jossain vaiheessa iltaa tajusin juoneeni eilen lähes pullollisen viiniä, joten olo selittyy ehkä sillä. Koomauksen lisäksi kävin Stockmannilta ostamassa uudet, pienempiin korviin sopivat nappikuulokkeet (joita en muuten vielä kokeillut – täytyypä kohta) ja ruokakaupassa hakemassa hedelmiä ja maitoa. Sen jälkeen tein ristikoita.

Muutamia viikkoja sitten yhtäkkiä ja täysin varoittamatta elämältäni repäistiin matto alta ja kaaduin luut kolisten. Kesti aika kauan päästä edes kontalleen, mutta uskoisin pystyväni nyt seisomaan ilman tukea. Kaikki haavat eivät ole vielä parantuneet, mutta onneksi ympärillä on ystäviä painamassa ja teippaamassa niitä kiinni. Sellainen kaatuminen saa ihmismielen pohtimaan paljon elämäänsä ja suhteuttamaan omaa kurjuuttaan muiden onnettomuuteen. Se saa myös laajentamaan tapaa katsella maailmaa, ja se onkin tuonut elämääni paljon kummallisia sattumuksia, tunteita ja pohdittavaa.

Silmät ovat avautuneet näkemään kauniita asioita sellaisissa paikoissa, joihin olen aiemmin kieltäytynyt kiinnittämästä huomiota. On ikävä ajatus, että vain kovaa kaatuminen avaa mieltä niin paljon, että pystyy saamaan elämästä aiempaa enemmän irti ja näkemään asioita, joita ei aikaisemmin ole nähnyt. Niin kuitenkin tuntuu olevan, ja nyt en ole enää varma, oliko maton altarepäisy sittenkään huono asia, vaikka edelleen toisinaan särkee. Hetki hetkeltä huomattavasti vähemmän kuitenkin.

Erityisen paljon iloa on tuottanut urheilu. Olen ollut ihan aktiivinen liikkuja aiemminkin, mutta nyt on voinut purkaa paljon huonoa energiaa ja pahaa oloa hysteeriseen liikkumiseen. Aerobinen liikunta on tuntunut erityisen hyvältä ja painojen nostaminen tuntuu alkavan tuottaa tulosta.  Olen myös opetellut seisomaan käsilläni.

Kuten jo alussa uumoilin, ei tässä postauksessa ole mitään järkeä. Näin viime yönä kummallisia unia ja olen tosiaan aika väsynyt, mutta kuitenkin orastava tyytyväisyyden lämmin tunne kiipeää koko ajan kohti aivoja. Totesin jo muutama päivä sitten, että maailma ei ehkä sittenkään ole kovin paha paikka ja kevätkin on kohta.

Lumi on kylmää niskassa, mutta se kutittaa hauskasti.

Aina ei mene ihan niin kuin kokkiohjelmassa.

Kävin tänään BodyPumpissa. Olin unohtanut juomapullon kotiin, koska lähdin aika kiireellä. Oli ihan hyvä revanssi-pump, koska edellinen meni mönkään. Kävin sen jälkeen saunassa ja heitin niin kipakat löylyt, että muut eukot pakenivat paikalta. Sen jälkeen suunnistin urheilukauppaan ostamaan yhden pitkät spändeksit lisää, koska ne olivat tarjouksessa.

Ostotapahtuman jälkeen kävelin bussipysäkille ja totesin seuraavan bussin menevän noin seitsemän minuutin päästä. Siispä odotellessani syvennyin kirjoittamaan kaverille vastausta sähköpostiin, ja hetken kuluttua hätkähdin. Bussi oli juuri mennyt nenän edestä. Suivaannuin bussin missauksesta niin, että lähdin harppomaan kohti ruokakauppaa, sillä olin kovin janoinen ja kuivan tuntuinen. Matkan varrella Clas Ohlsonin näyteikkunasta pistivät silmään minisukset. Olin jo liukuportaissa, kun tajusin tilanteen ja ajatuksen järjettömyyden, että minisuksilla en ainakaan ikinä pääsisi kotiin, joten käännyin takaisin ja jatkoin matkaani kohti vissypullon janonsammuttavaa vaikutusta.

Kaupasta selvittyäni olin noin 100 metrin päässä bussipysäkistä, kun näin bussini juuri pysähtyvän siihen. Suivaannuin uudestaan ja totesin itselleni, että minä kävelen kotiin, kerta maailma on tällä tavalla minua vastaan. Jouduin kuitenkin kävelemään bussipysäkin ohi ja huomasin, että bussiin on aika pitkä jono ja jos nyt juoksisin sairaan nopeasti, ehtisin. (Ei muuten tuntunut hyvältä, kävin eilen superspinningissä ja tänään tosiaan pumpissa, reidet tuntuvat aika rapsakoilta.) Ehdin.

Bussissa istuessani päätin jakaa epäonneni  sosiaalisessa mediassa. Lähetin myös sille kaverilleni viestin, että olin hyvin syventynyt vastaamaan hänen viestiinsä, joten missasin yhden bussin ja ehdin toiseenkin vain juuri ja juuri. Tämän jälkeen nostin päätäni ja totesin, että olin juuri unohtanut jäädä oikealla pysäkillä pois bussista…

Monday – humiliation
Tuesday – suffocation
Wednesday – condescension
Thursday – is pathetic
By Friday life has killed me

Äsken, hiljaisessa ja nukkuvassa kaupungissa kävellessäni ja pyydystäessäni nenälläni lumihiutaleita ymmärsin, ettei maailma ehkä sittenkään voi olla täysin paha paikka.

Don’t cry for me Argentina
The truth is I never left you
All through my wild days
My mad existence
I kept my promise
Don’t keep your distance

Have I said to much?
There’s nothing more I can think of to say to you
But all you have to do
Is look at me to know
That every word is true

Puiden välistä näkyy
puiden välistä näkyy
rinnettä alas jäätynyt järvi
ei ole kauan että on kesä

Epäonnistun vaateostoksissani ja -valinnoissani lähes poikkeuksetta.

Ensimmäisenä esimerkkinä voisivat toimia vaikkapa kengät. Kesällä ostin nätit arkiset korkkarit normikengiksi. Ainoa vaan, että niihin menee aika kauan tottua niin, että niitä voi käyttää ilman rakkoja. Toinen vika niissä on se, että ne kopisevat ihan järjettömästi, mikä on vähän häiritsevää. En ole luonteeltani tai muuten ulkonäöltäni sellainen, jolla yleensä voisi odottaa näkevänsä kopisevia korkkareita. Ne ovat kuitenkin tosi söpöt ja tykkään niistä. Ehkä suutari voisi vähän auttaa?

Seuraava osin epäonnistunut kenkäostos oli syksyllä löytämäni kivat Riekerin talvikengät. Niillä oli hintaakin jonkun verran enemmän, mitä yleensä suostun kengistä pulittamaan. Joku täti vaan joskus suositteli kovasti lampaankarvaisia Riekereitä, joten päätin laittaa rahani sitten kunnon talvikenkiin. Arvatkaa vaan, mitä niiden kanssa kävi? No ensinnäkään ne eivät kestä vettä. Se tuli huomattua pitkittyneen syksyn aikana. Nyt ne ovat kuitenkin ihan omimmillaan näillä pakkasilla, koska niissä tosiaan on paksu villavuori. Ainoa ongelma on se, että ne ovat ihan järjettömän liukkaat, joten luistelen sitten jokaisella hiekoittamattomalla pätkällä (ja pienissä koloissa, joista hiekoitushiekka on lähtenyt kävelemään johonkin) ja odotan kauhulla ensimmäistä murtunutta luuta. Se ei varmaankaan ole ranne, olenhan entinen budoka, mutta ukemikaan ei välttämättä pelasta murtuvalta nilkalta.

Yksi hieman pilalle mennyt ostos oli ehdottoman mahtavan hieno ja sikakallis Merrelin takki, jonka loppujen lopuksi tilasin Hollannista kotiinkuljetettuna, koska Suomessa oli jäljellä vain yksi oikea koko ja se oli Vantaalla Jumbon Partioaitassa, mistä sen noutaminen lyhyellä varoitusajalla osoittautui mahdottomaksi. Takki on tosi hieno ja lämmin, mutta yksi sen nappien nauhoista on mennyt jo nyt muutaman viikon käytön jälkeen rikki. Joku näppärä suutari osaa varmaan vaihtaa siihen uuden nauhan, mutta sanonpa vaan että kyllä ärsyttää.

Vastaavasti olemassa on myös loistavia löytöjä, joista on muodostunut niin lempivaatteita kuin vain voi olla. Esimerkiksi anopilta saamani ruudulliset pyjamahousut ovat maailman mukavimmat kotihousut yhdessä jonkun topin ja mustan henkkiksen neuletakin kanssa. Se neule on nytkin päälläni. Siinä ei ole edessä mitään nappeja tai muita hienouksia, se on vain musta neule kahdella taskulla. Se sopii kaiken kanssa ja on sopivan lämmin.

Eräs helmi ostos on kesällä 2008 ostettu Haglöfsin kuoritakki. Siinä ei ole mitään kulumisen merkkejä vieläkään, se pitää täysin vettä ja tuulta ja on kerrassaan loistava. Ja jos joku erehtyy luulemaan, että se asuisi kaapissa kulumattomuuden takia, niin palakoon hän tulessa ja jäätyköön nestetypessä, sillä se on nähnyt paljon maailmaa (käynyt mm. Brasiliassa, joskin vain rinkassa asustaen), metsiä ja leirejä ja se on silti pysynyt hyvänä.

Eipä sitten muuta tällä kertaa, jatkan porkkanaraasteen syömistä (kiitos mummo yleiskoneesta) ja Assassin’s Creed Brotherhoodin pelausta (kiitos itselleni uudenvuodenlahjasta).

Tämä on muodostunut perinteeksi jo useamman vuoden aikana, joten nyt taas saamani pitää. Olen yrittänyt tehdä tätä joulukuun lopusta asti moneen kertaan, mutta jotenkin täyttäminen on jäänyt aina kesken ja joka kerta olin loggautunut ulos ja päässyt vain pari kysymystä eteenpäin. Jos nyt?

IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Kuten viimekin vuonna, on muutama vanha ystävä lähentynyt kovasti.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Olen ollut oman alan töissä ja olen lupautunut vaimoksi. Olen myös viettänyt puoli vuotta ns. sotaleskenä.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä vaan, edelleen.

4. Kerro pari parasta muistoasi menneeltä vuodelta?
- Tietenkin se, kun kysyttiin haluanko mennä naimisiin.
- Mauno on oikein hyvä muisto, en ole koskaan tavannut yhtä kilttiä ja ihmisrakasta kissaa ja nyt se asuu meillä.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En riitautunut, mutta osan kanssa valitettavasti tiet ovat johtaneet niin erilleen, ettei yhteyttä enää juurikaan pidetä.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Jollain tapaa kyllä.

7. Oletko lihonut?
- En.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En.

10. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En tätäkään.

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Enpä osaa nyt kyllä eritellä parasta.

2. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Hmm, ei.

3. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Mummi nukkui keväällä pois pitkän sairauden jälkeen.

4. Missä maissa kävit?
- Tähän on taaskin vastattava, että Turussa!

5. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- Varmaan matkustaa johonkin. Ollaan jo vähän suunniteltu pientä lomamatkaa ensi kesäksi.

6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
- 20.9. ja 30.9.

7. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Hmmh, ehkä selviytyä yövuoroista töissä ja ylipäätään pysynyt elossa ja ruuissa.

8. Suurin epäonnistuminen?
- Määhän en koskaan epäonnistu! No ehkä se, etten saanut paria kouluhommaa palautettua vuoden 2011 puolella, vaikka olisin halunnut.

9. Kärsitkö vammoista?
- Ihme kyllä en.

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Ööööö, spinningtossut tuli ekana mieleen. Olen kyllä ostanut paljon kaikenlaista ihan vaan siksi, että se on ollut mahdollista.

11. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Elmon!

12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Elämiseen.

13. Mistä innostuit eniten?
- Varmaan alkuvuodesta siitä, että sain oman alan hommia.

14. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- En osaa sanoa!

15. Lihavampi vai laihempi?
- Varmaan suunnilleen samoissa mitoissa, ehkä vähän laihtunut.

16. Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi!

17. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Lomaillut.

18. Entä vähemmän?
- Sanonut irkissä “plääh”.

19. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- No en tiedä, on monia tilanteita joissa en olisi halunnut olla mutta toisaalta niiden läpikäyminen on kyllä varmasti kasvattanut jonkin verran.

20. Rakastuitko vuonna 2010?
- Maunoon <3

21. Löysitkö uuden harrastuksen?
- BodyCombat on ihan kivaa.

22. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- How I Met Your Mother, Big Bang Theory ja Pushing Daisies olivat kivoja. Simpsoneita tuli katsottua telkkaristakin.

23. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En.

24. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- En ole kauheasti ehtinyt lukea kaiken koulun ohella, mutta Vuorisen Dik-Dek-kirjat ovat ihan hauskoja, kunnon hömppälukemistoa.

25. Entä musiikillinen löytö?
- Hybrid.

26. Mitä halusit ja sait?
- Spinning-tossut!

27. Mitä halusit, muttet saanut?
- No näitähän on vaikka mitä. Esim. miehelle puolen vuoden tai yhdeksän kuukauden asepalvelusnakin.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Vietin sitä muistaakseni sairasloman viimeisenä päivänä muutaman kaverin, valkoviinin ja järvessäpulikoimisen merkeissä.

29. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- No ööö, varmaan kaverit.

MUUTA

1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- Sitä yhtä vain.

2. Oletko joutunut tappeluun?
- En mihinkään nyrkkitappeluun. Pieniä sanallisia kiistoja oli toisinaan.

3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- En varmaan kummempaa kuin ennenkään, kävellyt punaisia päin, ajanut ilman kypärää fillarilla ja varannut kaksi saunavuoroa yhden sallitun sijasta.

4. Oletko juonut “perseitä”?
- Enpä oikeastaan.

5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- Ei kannata katua, menee hukkaan sekin aika.